RISTO KARVINEN, itse-oppinut, kotoisin Suomesta, syntynyt Kotkassa heinäkuun 29, 1945. Jo pienestä pitäen hän kaiverteli puusta mitä erinäisempiä esineitä. Myöhemmin koulussa oli selvää, että hänen luova kykynsä taiteessa oli aivan ainutlaatuista. Hän oli myös hyvin kiinnostunut piirtämisestä, erikoisesti ihmisten kasvoja.
Työskennellessään vuosia koristeellisten puutöiden parissa hän ei kuitenkaan koskaan menettänyt kiinnostusta kuvanveistoon. Tämä innostus syttyi uudestaan hänen Kanadan vierailunsa aikana 70-luvun alussa. Sen innoittamana hän muutti Ruotsiin vuonna 1977, missä hän myöhemmin kävi bildhuggarskolan i Tibro, ollen yksi lahjakkaimmista oppilaista, mitä opettajat olivat koskaan koko uransa aikana tavanneet.
Siitä lähtien hän on työskennellyt omassa ateljessa veistellen valtavia, suurenmoisia puuveistoksia, joiden valmistuksessa kuluu useita kuukausia. Hän käyttää koivu- ja jelutong lankkuja, jotka hän liimaa yhteen läpikulkevien karatappien kera, aikaansaaden suuren 15 cm paksun laatan, joka useinkin painaa yli 200 kg.
RISTO KARVINEN, ilman varsinaisia piirustuksia, alkaa huolellisesti luomaan veistoksensa omin käsin, käyttäen 70:ä erikoistalttaa. Jokainen mestariteos on ainutlaatuinen, toista samanlaista ei ole olemassa.
Ruotsin Radio ja lehdistö on haastatellut Ristoa useampaan otteeseen hänen äärimmäisen yksityiskohtaisista puuveistoksista, aina lehtien etusivuille saakka. Lukemattomat ihmiset ovat ihailleet hänen suurenmoisia teoksia taidenäyttelyissä Ruotsissa sekä Kanadassa. Monien pyyntöjen johdosta Risto aloitti veistämään tilaustöitä yhtiöille, kirkoille ja yksityisille.
Hänen aikaisempien saavutuksien lisäksi Helsingborin kaupunki valtuutti Riston veistämään muistopatsaskuvaelman kaupungin satamaan. Avajaisissa oli lehdistö, radio ja televisiointi hänen luovuttaessa mestariteoksensa Ruotsin valtion virkamiehille. Patsaskuvaelma on asetettu Helsingborin satamaan, jossa lähes 20 miljoonaa ihmistä eri puolilta maailmaa katselevat sitä vuosittain.
RISTO KARVISEN poikkeuksellinen lahjakkuus on saavuttanut Ruotsin Kuningasperheen huomion. Häntä on pyydetty veistämään patsaita entisistä kuninkaallisista. Kritiikot ovat kommentoineet, ettei tämänkaltaista työtä ole nähty sitten 1500 - 1600 -luvun jälkeen.